Painonsiirrot

Liikumme asanasta toiseen painonsiirroin, lempeästi aistien, miten nesteet liikkuvat kehossa. Kun esimerkiksi aistimme, miltä joogamatto tuntuu jalkapohjan alla, juuri tämä lempeä maan aistimus juurruttaa meidät. Aistiminen synnyttää pehmeät, nestemäisen kissamaiset tassut.

Liikkeellä on suunta ja vastasuunta. Kun haluamme esimerkiksi setu bandhassa, pikkusillassa, tuoda lantion ylös, suuntaamme huomiomme jalkateriin ja miten ne juurtuvat maahan. Tästä juurtumisen voimasta syntyy vastavoima suoraan ylös, joka vie lantiomme kohden taivasta. Tai kun haluamme tulla käsinseisontaan, aistimme kämmenet kohden alustaa. Tulemme kohden sitä, mikä on luotettavaa ja turvallista eli kohden maata. Siksi voimme kohota kohden korkeuksia. Esimerkiksi päälläseisonnassa aistimme kyynärvartemme yhteyden maahan ja opimme vähitellen liikuttelemaan nesteitä kyynärpäistä kohden kämmeniä ja takaisin. Kun pidämme huomiomme päällä seisonnan ajan tässä nesteiden liikkeessä, yhteytemme maahan säilyy. Myöhemmässä vaiheessa harjoittelua tuomme painoa päältä kyynärvarsille ja takaisin.

Kun sinulle on mahdollista, katso pientä vauvaa tai lasta, joka opettelee kääntymään, ryömimään, konttaamaan tai kävelemään. Lapset ovat mestareita nesteiden aistimisessa. Esimerkiksi kävelemään opetteleva lapsi kuuntelee kehon nesteiden liikettä ja kehon eri osien yhteyttä kehon keskukseen. Pienen lapsen seuraaminen on äärimmäisen kiehtovaa. Voimme oppia paljon heiltä siitä, minkä me kaikki olemme jo sisäisesti osanneet, mutta jonka olemme usein jossain vaiheessa unohtaneet.

Rentous liikkeissä on itse asiassa sitä, että aistimme painomme nestemäisenä. Tässä hengitys on aivan oleellinen. Kun jännitämme, esimerkiksi yhteen ristittyjä sormiamme päälläseisonnassa, ne nousevat ylöspäin. Energia kohoaa ylöspäin ja yhteys maahan katoaa. Tällöin tasapaino on haastavampaa. Samoin käy, kun jännitämme hartioitamme. Rentous ei kuitenkaan ole sama asia kuin kehon romahtaminen. Kehossa on kannatus, mutta aistimme painomme nestemäisenä.

Kehon rentoutta ei ole välttämättä yksinkertaista tavoittaa. Jännitän itsekin hartioillani helposti ja olen muutenkin kehotyypiltäni ilmava, energiani kohoaa ikään kuin luonnollisesti ylöspäin. Olen kuitenkin kokenut, että vijnanajoogan työskentelytapa ohjaa minua lempeästi yhä uudestaan juurtumaan, kohden maata sekä hellitämään ja sulamaan ikään kuin sisältä päin kohden keskustaani. Oma vahva kokemus menetelmän toimivuudesta on innoittanut minua tutkimaan ja aistimaan ihmiskehoa sekä jakamaan oppimastani muille <3